Kodin luonnostelua

Parisuhteessa on tehtävä kompromisseja. Olemme asuneet kahdeksan vuotta yhdessä, mutta vasta nyt aletaan tekemään sisustuksen suhteen ikään kuin lopullisia valintoja. Tähän asti kotimme on ollut sekalainen kokoelma väliaikaisratkaisuja, mutta nyt meille aletaan rakentaa valmista kotia. Meillä molemmilla on kantavana ajatuksena, että kotiimme tehdään hankintoja sillä ajatuksella, että ne kestävät aikaa ja käyttöä. Panostamme laadukkaisiin materiaaleihin ja lastulevyä ei tähän kotiin tuoda.

Meillä molemmilla on myös melko vahva visio siitä minkälaisessa kodissa viihdymme. Ja mitä sinne emme halua. Tehtävänä olisi sovittaa nämä visiot yhteen. Minä haluaisin ympärilleni värejä. Arkkitehdin urasta aikoinaan haaveillut mieheni haluaisi skandinaavisempaa harmoniaa; valoisaa valkoista pintaa, puuta ja aksenttivärejä. Molemmat ollaan todella tarkkoja, eli vähän sinne päin ei kelpaa.

Erilaisia sisustustyyylisuuntauksia tutkiskellessani päädyin kerta toisensa jälkeen sanaan eklektinen. ”Tyylejä ja vaikutteita yhdistelevä.” Meille molemmille on vuosien aikana kertynyt erilaisia kauniita esineitä. Useimpiin liittyy myös jokin henkilökohtainen muisto, eli esineet eivät ole pelkkiä koristeita; hyllyjentäytettä ja ”sisustusesineitä”. Sopivalla esillepanolla ne pääsisivät kuitenkin nykyistä paremmin oikeuksiinsa. Yhtenäistä tyylisuuntausta näistä esineistä on kuitenkin turhaa lähteä etsimään, joten niiden paikat kodissamme on sidottava jollakin toisella tavalla kokonaisuuteen.

Sisustussuunnittelun maailma on sinänsä minulle uusi tuttavuus, mutta suunnitteluprosessit yleisellä tasolla ovat tuttuja. Suunnitteluprosessin vaiheet ovat samankaltaisia, oli sitten kyseessä teatteripukujen suunnittelu, pelin tekeminen tai kodin sisustussuunnitelman väsääminen. Ensin sitoudutaan henkisesti tehtävään. Sitten analysoidaan mitä ollaan tekemässä, tutkitaan ja hutkitaan. Välillä on hyvä ottaa etäisyyttä ja tarkastella tilannetta uudelleen virkein silmin ja mielin. Lopulta tehdään valinnat; mitkä ideat pidetään ja mitkä saa mennä. Tehdään tarvittavat valmistelut, jotta päästään toteuttamaan suunnitelmat ja sitten toteutetaan. Lopuksi tulee vastaan kysymys: Miten meni noin niinku omasta mielestä? (Prosessikuvaus perustuu löyhästi Michael Gilletten teatteriesitysten elementtien suunnitteluteoriaan.)

Meillä on näistä vaiheista käynnissä samanaikaisesti sekä tilanteen analysointi että tutkimisvaihe. Etäisyyttäkin projetkiin on jouduttu ottamaan monia kertoja, milloin mistäkin syystä. On kuitenkin mukava ajatus, että toteutusvaiheen ensiaskeleet luuraavat jo ihan nurkan takana.

Muita enemmän ja vähemmän merkittäviä ohjeistuksia suunnitelmien tekemiseen löytyi elledecor.com sivustolta. Oma kaipuuni väreihin tiivistyi sisustussuunnittelija Irakli Zarian Lontooseen liittyvään mietteeseen, joka soveltuu kyllä ihan yhtä hyvin suomalaisen syyspäivän harmauteen.

”In a place where there are such cloudy skies, it makes no sense to have a gray interior.”

Muita hyviä ohjenuoria on muistaa, että numero kolme on aina hyvä lähtökohta miellyttävälle sommittelulle. Jos tarvitsee isompia lukemia, Fibonaccin lukujonosta löytyy vaihtoehtoja.

Näillä tunnelmilla jatkan keittiön piirtämistä. Suuntaviivat alkaa olla selvillä. Kohta pääsee tarkentamaan yksityiskohtiin.

t. Tuija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *